Ollut vaihteeksi pitkä tauko kirjoittelussa, mutta nyt on muutto takana ja olen nykyään herttoniemeläinen. Ensimmäisen asumisviikon aikana kärsin ilman nettiä ja seinät meinasivat kaatua päälle (lievästi riippuvainen kröhöms..), nyt on jo parempi olla. Talon vierestä alkaa metsä ja näkymät ovat aika huikeat. Miinuksena sitten tietty kulkuyhteydet, sitä kun on tottunut siihen, että voi ryömiä Kalliosta kotiin.
Näitä maisemia ihailen aina tupakalla käydessäni. Lempparimestani tällä hetkellä,varsinkin silloin kun aurinko on juuri laskemassa :)
Tänään kampaajakaverini Elina piti tukkapäivää ja fiksasi halvalla hinnalla frendien hiukset kuntoon. Elina on ainoa, jolle voin uskoa kaikki hiustenlyhenemiseen liittyvät asiat, sillä tuntemattomille kampaajille en vain kehtaa suoraan sanoa, jos en pidä lopputuloksesta. Tänäänkään ei tarvinnut pettyä, vaikka mulla ei mitään tiettyä mallia ollutkaan toivottuna, Ellu näki mikä sopii mulle ja lähdin varsin tyytyväisenä asiakkaana!
Tukkatilanne ennen saksimista. Odotellessa kerkesi hyvin käyttää ajan hyödyksi ja leikkiä lelumiekalla.
Kämppikseni Ilona <3! Unohtamatta tietenkään ylhäällä näkyvää Christina-julistetta, jonka olisin mielelläni ottanut mukaan kotiin.
Bongasin Elinan työpaikalta elämääni sopivan moton, lämmitti mieltä.
Viime saksimiskerrasta on aikaa jo reippaasti yli vuosi ja tukka olikin kärsineen oloinen ja näköinen. Toivoin melko rikottua linjaa, ettei lopputulos ole liian "siisti". Jos hiusmalli on liian skarppi, niin se ei tunnu yhtään omalta. Muuten annoin vapaat kädet ja lopputulos on seuraavanlainen:
Eli pituutta lähti ja ollaan enemmän polkkafiiliksillä! Lähipäivinä ajattelin myös itse värjää vielä tummemmaksi pääkarvat, nykyinen väri astetta liian pliisu omaan makuuni.
Olipa nyt taas ihan liian neitimäinen postaus, seuraavalla kerralla jotain muuta sitten!
